Työterveyshuoltolain mukaan työnantajan on kustannuksellaan järjestettävä työterveyshuolto työstä ja työolosuhteista johtuvien terveysvaarojen ja -haittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä työntekijöiden turvallisuuden, työkyvyn ja terveyden suojelemiseksi ja edistämiseksi. Työntekijöiden työterveyshuollosta aiheutuvat kustannukset ovatkin työnantajalle vähennyskelpoinen menoerä myös verotuksessa.
Lakisääteisestä työterveyshuollosta ei synny myöskään työntekijälle veronalaista etua. Työnantajan koko henkilökunnalleen järjestämä tavanomainen ja kohtuullinen muukin terveydenhuolto on työntekijöille verovapaa etu. Tästä pääsäännöstä on kuitenkin muutamia poikkeuksia, jotka on selvitetty varsin kattavasti henkilökuntaetuja koskevassa verohallinnon ohjeessa.
Käytännössä kustannusten verovähennyskelpoisuuden ja työntekijän saaman edun verovapauden kannalta tärkein edellytys on se, että terveydenhuolto on työnantajan järjestämää. Jos työnantaja vain korvaa työntekijän maksamia kustannuksia käynneistä tämän itse vapaasti valitsemalla lääkärillä, katsotaan menettely helposti työntekijän veronalaiseksi palkaksi.
Yrittäjän omasta terveydenhuollosta aiheutuvat kustannukset ovat eri asemassa. Vähennyskelpoisia ovat vain sellaiset kustannukset, jotka kuuluvat Kelan korvaamaan työterveyshuoltoon. Edellytyksenä vähennyksen myöntämiselle on siis ensinnäkin se, että yrittäjä on laatinut työterveyshuollon toimintasuunnitelman ja hänellä on sopimus työterveyshuollon palveluntarjoajan kanssa.
Lisäksi yrittäjän työterveyshuollon kustannukset ovat verotuksessa vähennyskelpoisia vain siltä osin, kuin ne ovat kohtuullisia yrittäjän työpanokseen nähden. Yrittäjän tulee myös tosiasiallisesti työskennellä yrityksessä, pelkkä yrityksen omistaminen ei riitä. Lisäksi jos yrittäjällä on työntekijöitä, vastaavien palveluiden tulee olla tarjolla myös työntekijöille.
Kelan korvaamaan työterveyshuoltoon ei kuulu hammashoito, joten yrittäjän oman hammashoidon kustannukset eivät ole miltään osin vähennyskelpoisia.
Osake- tai henkilöyhtiöissä tilanne on jälleen hieman toinen. Myös yhtiön osakkeenomistajalleen tai yhtiömiehelleen järjestämä Kelan korvauspiiriin kuuluva työterveyshuolto voidaan katsoa verovapaaksi henkilökuntaeduksi. Edellytyksenä tällöinkin on, että osakkeenomistaja tai yhtiömies tosiasiallisesti työskentelee yhtiössä, että työterveyshuolto on järjestetty samantasoisena yhtiön koko henkilökunnalle sekä että etu on luonteeltaan tavanomainen ja määrältään kohtuullinen.
Edellisessä kappaleessa todetuilla edellytyksillä myös työnantajan järjestämän vapaaehtoisen terveydenhuollon kustannuksia voidaan pitää verovapaana henkilökuntaetuna ja yhtiölle vähennyskelpoisena kuluna, vaikka Kela ei kustannuksista korvausta maksaisikaan. Tämä koskee myös hammashoidon järjestämistä. Edun tulee kuitenkin aina olla tavanomainen ja määrältään kohtuullinen.
Vaikka yhtiössä ei olisi muita työtekijöitä kuin osakas tai yhtiömies, ei se estä vapaaehtoisesta terveydenhuollostakaan syntyvän edun katsomista saajalleen verovapaaksi. Tässä yrittäjän asema on siis erilainen, mikäli toimintaa harjoitetaan osake- tai henkilöyhtiömuodossa. Sen sijaan toiminimellä tai muuna yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimittaessa vain Kelan korvausten piiriin kuuluvat työterveyshuollon palvelut on mahdollista vähentää verotuksessa.
Kelan maksaman korvauksen osalta on vielä muistettava, että se on tuloutettava yritykselle, mikäli se on maksanut kustannuksetkin. Vähennyskelpoisena kustannuksena ja saajalleen verovapaana etuna pidetään vain terveydenhuollosta maksetun määrän ja Kelan korvauksen välistä erotusta. Mikäli Kelan korvaus maksetaan työntekijälle taikka osakkeenomistajalle tai yhtiömiehelle, se katsotaan tämän saamaksi veronalaiseksi ansiotuloksi.
Heikki Mäkinen
varatuomari, neuvontalakimies
Lue lisää verohallinnon ohjeesta:
Yrittäjän työterveyshuollon kustannukset verotuksessa