Eduskunnan valtiovarainvaliokunta ei mietinnössään hyväksynyt hallituksen esittämää arvonlisäveron alarajan korottamatta jättämistä. Valiokunnan enemmistö eli hallituspuolueiden edustajat katsoivat, että alarajahuojennuksen poistumisen vaikutuksia on perusteltua lieventää alarajan maltillisella korottamisella 20.000 euroon. Myös yleisen ALV-kannan korottaminen voimistaa alarajahuojennuksen poistumisesta aiheutuvaa verorasituksen kasvua, mikä valiokunnan enemmistön mukaan puoltaa ehdotettua maltillista korotusta. Samoin alarajan korotuksella olisi myös yritysten ja Verohallinnon hallinnollista taakkaa pienentävä vaikutus.
Valiokunnan vähemmistö eli oppositiopuolueiden edustajat yhtä lukuun ottamatta jättivät valiokunnan mietintöön kaksi vastalausetta. Heidän mielestään alaraja pitäisi korottaa 30.000 euroon, sillä tämä on yrittäjäkentän, VATT:in ja monen muun asiantuntijan tukema arvio järkevästä verovelvollisuuden alarajasta. Alarajan tienoilla toimiville yrityksille raja muodostaa kasvua rajoittavan ja siten negatiivisesti toimintaa vääristävän esteen. Alarajan korottamisella olisi positiivisia vaikutuksia yritysten toimeliaisuudelle ja siten myös kokonaistaloudelle. Toisessa vastalauseessa alarajan korottamista 30.000 euroon perusteltiin lisäksi pienyrittäjien mahdollisuuksilla kohtuulliseen toimeentuloon.
Valiokunnan enemmistö korosti matalamman alarajan valitsemista yritysten välisellä kilpailuneutraliteetilla. Perustelu on kuitenkin ontuva, kun VATT on jo vuonna 2016 katsonut arvonlisäveron optimaaliseksi alarajaksi 32.000 euroa. VATT on myös todennut, että Suomessa ei ole havaittu merkittävää pyrkimystä pilkkoa yritysten toimintoja alarajasta hyötymiseksi.
Lisäksi 20.000 euron alaraja merkitsee keskimäärin vain 1.666 euron kuukausittaista liikevaihtoa, joka on vain hyvin pienimuotoista toimintaa.
Alarajahuojennus on kannustanut pienimpiä yrityksiä kasvuun ja toiminnan laajentamiseen. Jotta arvonlisäverotuksen kasvukannusteita ei jätettäisi nyt pois, on alarajaa perusteltua korottaa enemmän. Korkeampi alaraja myös madaltaa yritystoiminnan aloittamiskynnystä sekä ottaa paremmin huomioon nykypäivän yrittäjyyden murroksen.
Suomen ALV-alaraja on valiokunnassa esillä olleiden vaihtoehtojen jälkeenkin selvästi alhaisempi kuin OECD- tai EU-maissa keskimäärin. Muissa EU-maissa käytössä olevien alimpien alarajojen mukaan laskettuna keskiarvo on 38.056 euroa sekä ylimpien alarajojen mukaan laskettuna 43.080 euroa.
Suomen talouskehitystä verrataan usein Viron vastaavaan ja sielläkin alaraja on 40.000 euroa. EU-direktiivi sallii rajan asettamisen jopa 85.000 euroon.
Pitää myös muistaa, että hallituksen esityksen mukaan alarajahuojennuksen poistuminen lisäisi vuotuista verotuottoa vielä 30.000 euron alarajallakin 35 miljoonaa euroa. Valiokunnan enemmistön esittämällä 20.000 euron alarajalla arvioitu verotuoton liäsys olisi 49 miljoonaa euroa.
Verotuottojen lisäämistä kaikkein pienimpien yritysten verorasitusta kiristämällä ei voi pitää oikeudenmukaisena. Tämän vuoksi alaraja tulisikin korottaa veroneutraalille tasolle. Valmistelussa ei kuitenkaan ole edes laskettu tai tuotu esiin, millä alarajatasolla huojennuksen poistuminen tapahtuisi veroneutraalisti.
Valiokuntakäsittely jätti varsin oudon kuvan hallituksen esityksen perusteluille alarajan korottamatta jättämisestä, kun edes hallituspuolueiden edustajat eivät esitystä siltä osin tukeneet. Lainvalmistelutyön laadun kannaltakin on varsin outoa, että tällaisia esityksiä päästetään läpi, varsinkin kun esitysluonnoksesta annetuissa lausunnoissa alarajaa vaadittiin lähes poikkeuksetta korkeammaksi.
Tätä kirjoitettaessa ei vielä ole tiedossa, milloin hallituksen esitys etenee eduskunnan täysistuntoon. Ilmeiseltä nyt kuitenkin näyttää, että alarajan vaihtoehdot ovat valiokunnassa esitetyt 20.000 tai 30.000 euroa. Edellä esitetyistä syistä näistä vaihtoehdoista tulisi ehdottomasti valita korkeampi.
Mikäli alarajan korottamisella todella haluttaisiin kannustaa kasvuun ja myös työpaikkojen luomiseen, pitäisi alarajaa nostaa vielä merkittävästi korkeammalle. Tällaista vaihtoehtoa ei nyt siis ilmeisestikään tule eduskunnassa edes olemaan.
Korkeampi alaraja lieventää myös huojennuksen poistumisen sudenkuoppia. Kokonaan se ei niitä kuitenkaan poista, varsinkaan jos alarajaksi valitaan hallituspuolueiden esittämä taso.
Esimerkiksi ne yritykset, joiden liikevaihto on nyt 20.000 – 30.000 euroa, saavat kalenterivuodelta 2024 vielä alarajahuojennuksen. Vuonna 2025 ne kuitenkin joutuisivat maksamaan tiltettäväksi jäävän arvonlisäveron riippumatta liikevaihdon määrästä, eli myös siinä tapauksessa, että liikevaihto jäisi alle 20.000 euron.
Sanotun sudenkuopan välttämiseksi uudeksi alarajaksi tulisikin säätää vähintään 30.000 euroa. Vaihtoehtoisesti uusi säännös kuluvan kalenterivuoden sekä sitä edeltäneen kalenterivuoden liikevaihdon ottamisesta huomioon verovapauden edellytyksenä tulisi toteuttaa vasta 1.1.2026 alkaen.
Sudenkuoppa tulee olemaan myös niillä yrityksillä, jotka nyt ovat vapaaehtoisesti hakeutuneet arvonlisäverovelvollisiksi. Mikäli ne eivät huomaa poistua alv-rekisteristä viimeistään lainmuutoksen voimaantullessa, ne joutuvat jatkossa huojennuksen poistuessa tilittämään maksettavaksi jäävän arvonlisäveron jopa alle nykyisen rajan eli alle 15.000 euron liikevaihdollakin.
Joka tapauksessa Verohallinnolta tulee saada alarajahuojennuksen poistumisesta ja lakimuutoksen vaikutuksista yksityiskohtaista ohjeistusta hyvissä ajoin ennen lakimuutoksen voimaantuloa. Tätä korostettiin myös valiokunnan mietinnössä.
Heikki Mäkinen
varatuomari, neuvontalakimies
Lue lisää:
ALV-alarajahuojennuksen poistumisen sudenkuopat
Valtiovarainvaliokunnan mietintö
Arvonlisäveron alarajahuojennus poistuu
Hallituksen esitys
Verohallinnon tiedote